Oikealla jalalla





En ole todellakaan aamuihminen, mutta viime aikoina on tuntunut, että olen jatkuvasti noussut väärällä jalalla vuoteesta. Manannut jo kellon soidessa, että koko päivä on pilalla. Ymmärrän itsekin, että näin ei voi jatkua. Kukaan ei hyödy siitä, että nousen aamulla sängystä kärttyisenä.

 

 

Olen nyt yrittänyt ottaa muutaman hengenvedon ennen kuin pilaan päiväni edes näkemättä sitä. Miettiä sängyssä positiivisia asioita, jotta laittaisin sen oikean jalan lattialle noustessani. Tänä aamuna se ei ihan onnistunut, mutta sain kuitenkin huonon tuuleni käännettyä aamupäivällä puistotreffeillä.

 

Kirsikkapuu kukkii ensimmäistä kertaa.

Miksi sitten olen niin huonolla tuulella aamuisin? Väsymystä voi kyllä syyttää, menen ihan liian myöhään nukkumaan. Mutta myös niinä aamuina, kun olen mennyt aiemmin nukkumaan saatan olla kiukkuinen. Kello viiden herätykset ovat pahimpia. Silloin yleensä jompikumpi pojista herää ja kömpii meidän sänkyymme. Tai Saaga herää syömään tai vaipanvaihtoon. Esimerkiksi tänä aamuna sattui molemmat.

Viideltä Johannes heräsi ja tuli meidän sänkyymme. Siellä tosin oli jo Luukas, meidän vanhempien lisäksi siis. Saaga nukkui vielä omassa sängyssään (oli syönyt yhdentoista aikaan). Saaga heräsi Johanneksen tuloon ja päädyin sitten itse siirtymään Johanneksen sänkyyn Saagan kanssa. Kun tyttö oli saanut varhaisen aamupalan nautittua, kello oli jo lähempänä kuutta. Itselläni oli herätys 6.30. Tavallaan olin niin pirteä, että olisin voinut nousta ylös, mutta sitten taas kun unta oli takana vain noin viisi ja puoli tuntia, niin en viitsinyt. Torkutin kelloani sitten seitsemään. Unen laatu ei varmaankaan enää ollut hirveän hyvä.

Onnellisia ajatuksia päivään lisää.

Huomenna ei tarvitse laittaa kelloa herättämään, joten toivottavasti unta riittäisi vähän pidempään. Itselläni on vaan paha tapa stressata myös Mikan herätyksistä, joten nukun ensimmäisen kellonsoiton jälkeen levottomasti. Minkä minä sille voin, että herään ääneen nopeammin kuin Mika? Tällä hetkellä herään kun Saaga inahtaakin, joten taitaa olla aivot koko ajan valmiustilassa reagoimaan.

Jos keskittyisi olennaiseen ja sumentaisi taustan. :)

Mitä siis tarvitsisin tällä hetkellä? Unta ehdottomasti, mutta myös jotain mielekästä tekemistä ihan vain itselleni. En ole osannut keskittyä pitkään aikaan kirjaan, kirjoittamiseen tai muuhunkaan omaan toimintaan. Päässä pyörii "to do" - listat ja kotityöt stressaa ja painaa päälle. Ne kun ei lopu tekemällä.

Tärkeintä olisi varmaan keskittyä olennaiseen. Tärkeintä on tällä hetkellä lapset, minä ja Mika. Pitäisi sitä parisuhdettakin huomioida eikä vain pyörittää arkea. Oma jaksaminen tulee toisena. Sitä pistää vain liian usein omat jutut sivuun ja tekee jotain "tärkeämpää", jotain mistä jää jälki. Tavallaan odottaa sitä kiitosta joltakin. Kuten eilen siivotessani Luukaksen huoneen odotin kuulevani kehuja tai kiitoksia, mutta eipä lapset sitä vielä ymmärrä. Enkä sitä voi heiltä vaatia.

Nämä tuo mieleen lapsuuden kesät. :)

Lapset ovat prioriteetti nro 1 tällä hetkellä. Että heillä olisi kaikki hyvin. Heidän takia sitä jaksaa nousta aamuisin, vaikka kuinka väsyttää. Kyllä se kiitos sieltä tulee, jos ei sanottuna niin näytettynä sitten. :)

Omasta jaksamisestani aion tänään huolehtia menemällä nyt nukkumaan ja keräämällä runsaasti positiivisia ajatuksia huomisen sadepäivän varalle. ;)