maanantai 14. syyskuuta 2015

Liian lyhyet tunnit, liian pitkät päivät


Voi kun voisin olla kuin hän. Nukkua rauhassa tietämättömänä siitä kaikesta, mitä arki ja elämä vaatii pyöriäkseen. Jos voisin olla hän edes hetken.

Täällä päivät tuntuvat pitkiltä. Aamut alkavat varhain, silloin kun aurinko vasta alkaa näyttäytyä. Kohta sekin nukkuu pidempään kuin me. Jos torkutan kelloa kerran tai kaksi, niin olemme jo myöhässä. Iltaan tuntuu olevan niin pitkä aika, siihen että pääsee tekemään ne rästihommat tai huokaisemaan, että taas ne jäivät tekemättä.

Silti tunnit ovat lyhyitä. Aamupäivät menevät hujauksessa, yhtäkkiä pitääkin olla hakemassa yhtä poikaa kerhosta ja toista tarhasta. Lounastakaan en ehtinyt syödä. Iltapäivällä kaiken pitää tapahtua heti. Leikitään legoilla, valitetaan sotkusta, keinutaan pikkukeinussa ja yritetään samalla siirtää tiskejä koneeseen tai pyykkejä narulle. Pojat riitelevät, Saaga huutaa vatsallaan kun ei pääse eteenpäin. Käännetään tyttö, mennään selvittämään riitaa. Ja sen jälkeen käännetään huutava tyttö uudelleen selälleen. Otetaan syliin, tehdään kotitöitä yksikätisenä. Ruokaakin pitäisi laittaa.

Sitten onkin jo ilta. Mika tulee kotiin, syödään, ehditään tehdä ehkä jotain ja sitten onkin iltahommien aika. Pian ne lapset jo nukkuvat ja meillä on "omaa aikaa".

Nyt liian monena iltana olen ollut liian väsynyt. Nukahtanut kesken syötön tai kirjan lukemisen. Tämä uusi arki vaatii paljon. Pitää miettiä rutiinit uusiksi ja odottaa, että palat loksahtavat kohdalleen.

Kirjoittaa ylös ne sata ja yksi asiaa, jotka pitää vaan muistaa. Päiväkotiin rahaa kansiota, neuvolaan puhelu jne... Pieniä juttuja, mutta jotka vievät niin ison osan ajatuksista.

Väsynyt on varmaan väärä sana sille, miltä tällä hetkellä tuntuu. Uupunut on ehkä parempi. Ajatukset ovat yhtä puuroa ja ihan täynnä asioita, joille minä en voi mitään. On pakolaiset ja taloustilanne. Ja sitten ne asiat, joille voin jotakin. Sotkuinen koti, pyykkivuori, tyhjä jääkaappi.

Tällä hetkellä parin tunnin vapaa ei rentouta. Eikä yksi paremmin nukuttu yö. Stressi on ja pysyy. Jokin ratkaisu tähän pitäisi löytää. Joku juttu, jonka tekemistä odottaa illalla nukkumaan mennessä ja aamulla ensimmäisenä.

Tänä iltana en aio enää lukea uutisia. Yritän mennä kohta sänkyyn ja lukea kirjasta edes yhden luvun nukahtamatta. Ja sitten käpertyä tuon kauniin tytön viereen ja nauttia hiljaisesta tuhinasta.

3 kommenttia:

  1. Jaksamista! On tämä arjen pyörittäminen melkoista touhua välillä. Ehkä siitä silti selviää hengissä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon vähän myöhässä vastaamisieni kanssa, mutta kiitoksia. :)

      Päivä kerrallaan, niin kyllä se siitä. :)

      Poista

Kommentti ois kiva, mutta ei pakko. :)